Hetkeni Kitkajoen kuningattarena

Oppaita kutsutaan kippareiksi ja heitä on kaksi, molemmat nuorehkoja miehiä. Toinen kaveri raahaa vedenpitävän säkin kumilautan pohjalle ja solmii sen asiantuntevasti kiinni. Ykkös-kippari hymyilee rohkaisevasti ja kertoo mitä tuleman pitää. Ei ole mitään pelättävää, mutta pitää muistaa kuunnella kipparin ohjeita.

Jos sattuisi molskahtamaan lautalta jokeen, on muistettava pysyä selällään ja käännettävä jalat kohti virtaa. Otettava samanlainen asento kuin makoilisi divaanilla, jolloin joessa liu’utaan jalat edellä pään pysyessä pinnalla. Kippari lupaa nostaa eksyneet lampaat takaisin lautalle mitä pikimmiten, jos molskahdus sattuu tapahtumaan. Vatsanpohjassa hieman kipristelee, jännittää, vaikka yritän näyttää urhealta. Tyyni vesi ei pelota, mutta olen nähnyt kuvia hurjista koskista, jotka vaanivat aivan nurkan takana.

Toinen kippari istuu perään ja toinen nokkaan. Kaikki meloo, kajahtaa ilmoille. Ja mehän melomme. Pikkuhiljaa rentoudun ja välillä kasvoille ripsahtaa raikasta vettä. Virta kiihtyy ja melominen kevenee. Ensimmäinen, helpohko köngäs, Niskakoski on edessä. Kippari ohjaa tahtia, vasen meloo, oikea meloo, kaikki meloo ja lautta muljahtaa kuohuihin. Vettä roiskahtelee lauttaan, mutta pysymme pinnalla. Ensimmäinen koetus on kunnialla suoritettu.

Myllykoskea lähestyessämme näen jo kaukaa, että tämä onkin villimpi tapaus. Valkoiset kuohut kiehuvat ja kieppuvat. Sivusilmällä huomaan joen yli kulkevalla riippusillalla ja vanhalla myllyllä meitä valokuvaavia ihmisiä. Paparazzeja vai Pienen Karhunkierroksen kiertäjiä, ehdin ajatella, kun yhtäkkiä lautta sukeltaa jäätävään koskeen ja ponnahtaa hetken päästä kuin korkki takaisin pinnalle. Sydän pamppailee, olen adrenaliinin vallassa ja melon kuin heikkopäinen. Märkiä housuja ei edes huomaa.

Välillä aivan tyyneksi rauhoittuva joki vetää henkeä. Kippari kertoilee tarinoita hauskoista sattumuksista. Kolmas koski on Aallokkokoski, joka on pitkää, yhtäjaksoista kieputusta kalliosolan keskellä. Tuntuu epätodelliselta hytkyä tällaisen maiseman keskellä hassussa kumipurkissa tuntemattomien ihmisten kanssa. Yhteistyö toimii kuitenkin saumattomasti ja hymyilevä kippari muistaa koko ajan ohjeistaa kenen vuoro on meloa ja kenen ei.

Aallokkokosken maininkien jälkeen lautta ohjataan rantaan ja kippari auttaa meidät ylös. Märät vaatteet ja täriseviksi menneet jalat eivät meinaa kantaa, mutta opas on hereillä. Kipuamme jyrkkää jokitörmää ylös ja lautta jatkaa matkaa Jyrävän vesiputoukseen ilman matkustajia. Jyrävä on nimensä mukainen, sen huumaava jyly täyttää kaikki aistit. Sitä emme pääse laskemaan lautalla, koska se on luokiteltu hengenvaaralliseksi. Olen melkoisen helpottunut, että pääsimme pois kyydistä ennen sitä, vaikka minussa herännyt extreme-henkilö salaa kuvitteleekin, että kyllähän minä olisin senkin hoidellut. Jyrävän uumenissa on arvioitu olevan kymmeniä metrejä syvä kirnu. Pesukone, johon ei halua joutua.  

Jyrävän ihastelun jälkeen käyskentelemme vielä puolisen tuntia havumetsän halki ja saavumme lähtöpaikalle ja varusteiden purkuun. Uudestaan, on ainoa ajatus hymyilevän pään sisällä.

Tutustu tarkemmin

Koskenlaskuseikkailuja on tarjolla läpi kesän, lähdöt päivittäin, tarkemmat tiedot Ruka-Kuusamon viikko-ohjelmasta. Perhereitin (7 koskea Käylästä Juumajärvelle) alaikäraja on 5 vuotta, Villin reitin (3 koskea Juumasta Jyrävälle) ikäraja on 18 vuotta. Mahdollisuus myös pitkään maisemareittiin Juumasta aina Venäjän rajalle asti.  

Retkien kesto 2-5 h, hinnat 30-90 €/aikuinen.

Lue lisää: Ruka-Kuusamon kesän viikko-ohjelma

Julkaistu: 31.5.2018
Teksti: Salla Karhumaa
Kuvat: Salla Karhumaa ja Ruka-Kuusamo Matkailu ry