– Tämä on siitä mukavaa työtä, että tapaa koko ajan iloisia ihmisiä. Kukapa sitä nyt lomalla jaksaisi olla myrtsinä, naurahtaa hiihtokeskustyöntekijänä toimiva Tomi Nevanperä.
Asiakaspalvelua Rukan hisseillä
Tomi Nevanperä palasi kymmenen muualla vietetyn vuoden jälkeen juurilleen Koillismaalle. Työpaikka löytyi Rukalta.
Tomi on työskennellyt Rukalla jo viitenä talvena kauden alusta kauden loppuun eli syksyn säistä riippuen marraskuusta vapun tienoille. Töitä löytyi heti seuraavana syksynä, kun mies palasi ”vauhtivuosien” jälkeen kotikonnuilleen.
Miehen työpiste vaihtelee työvuorojen mukaan eri ankkurihisseiltä tuolihisseille. Työnkuvaan kuuluvat asiakaspalvelun ja hissin hoidon lisäksi muun muassa avustavat korjaushommat sekä kisaviikonloppuina järjestelyissä avustaminen.
– Ankkurihisseillä työvuoro alkaa ja päättyy aina kolaamisella ja paikkojen kuntoon laittamisella, jotta asiakkaat pääsevät hissiin turvallisesti ja myös seuraavan työvuorolaisen on mahdollisimman helppo aloittaa vuoronsa. Uudempien tuolihissien tuolit viedään yöksi halliin säilytykseen, ja tuolit ajetaan aamuisin takaisin langalle valmiiksi käyttöä varten.
Hissihenkilökunnasta löytyy eri-ikäisiä ja erilaisilla koulutustaustoilla varustettuja työntekijöitä. Joukossa on opiskelijoita, jotka tekevät viikonloppuja ja lomia, suoraan koulunpenkiltä tulevia tai vuosi toisensa jälkeen palaavia kausityöntekijöitä sekä ympärivuotisia työntekijöitä.
– Tärkein ominaisuus tässä työssä on tarkkuus. Työssä kehittyy tietynlainen vaisto, ja vaaratilanteet on oppinut näkemään sivusilmällä. Onko lapsi vaikkapa liian lyhyt pääsemään tuolihissiin tai onko hissiin meno muuten huteran näköistä, korostaa tuhansia nousuja avustanut Tomi.
Tuttuja kasvoja
Rukan vakioasiakkaiden kasvot ovat tulleet tutuiksi vuosien aikana.
– Nuoret jannut ovat oman työhistoriani aikana tuplanneet mittansa. He ovat olleet Rukalla melkein kuin päivähoidossa, kun tulivat rinteeseen suoraan koulusta ja viikonloppuisin suunnilleen asuivat täällä, naurahtaa Tomi.
Useat kausikorttilaiset muistaa kasvoilta tai nimeltä – puolin ja toisin. Myös eräs englantilainen perhe on jäänyt erityisesti mieleen:
– He ihastuivat joulureissullaan Rukan maisemiin niin kovasti, että palasivat saman kauden aikana vielä pari kertaa uudestaan. On ihan huikeaa seurata, miten sellaiset lapset, jotka eivät ole ikinä ennen nähneet lunta, oppivat laskettelemisen taidon hetkessä, Tomi muistelee.
Hyvästä kielitaidosta ja ulospäinsuuntautuneisuudesta on Tomin mukaan hiihtokeskustyössä paljon apua:
– Pärjään itse ihan hyvin englanniksi, mutta esimerkiksi venäjän taidoista olisi hyötyä. Nuoret venäläiset puhuvat hyvin englantia, mutta iäkkäämmät venäläiset eivät joko osaa tai halua käyttää englantia.
Yhtä suurta perhettä
Uudet työntekijät otetaan Tomin mukaan työhön ja työyhteisöön hienosti mukaan. Ensimmäiset päivät ovat perehdytystä ja harjoittelua.
– Eikä tarvitse kyllä pelätä, tutustuuko ja pärjääkö täällä. Tunturiin tulee joka vuosi niin paljon uutta porukkaa, että apua ja seuraa kaikenlaisiin menoihin löytyy, Tomi lupaa.
Rukan hiihtokeskuksen työntekijät saavat työsuhde-etuna kausikortin rinteille sekä mahdollisuuden kokeilla uusia lajeja kuukausittain järjestettävissä hiihtokouluissa. Myös monenlaista yhteistä tekemistä järjestetään työnantajan puolelta.
– Lasken itsekin kauden aikana melko paljon. Viime kausi oli niin kiireinen, etten ehtinyt tarpeeksi mäkeen, mutta yritän päästä parhaani mukaan ainakin silloin, kun Etelä-Suomessa asuva tyttäreni viettää täällä talvilomiaan.
Töissä valitsee hyvä yhteishenki, työntekijöiden toiveita kuunnellaan ja edistetään viikoittaisissa palavereissa. Tomi kertoo viihtyneensä Rukalla hyvin ja kertoo tapaavansa työkavereitaan myös työajan ulkopuolella.
– Työ ei ole liian vaativaa, työkaverit ovat mukavia ja vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet ovat ihan loistavat.
Rukan asuntotilannetta mies pitää haastavana, koska kämpät ovat kalliita ja niitä on vähän.
– Olen ratkaissut asian niin, että asun reilusti Rukan ulkopuolella. Työmatkaa tulee päivässä 120 kilometriä, mutta varaan työmatkaan tunnin aamulla ja tunnin illalla.
Työpaikkaetuna upea rusketus
– Kaikkihan keväästä tykkäävät – se ei taida olla kenellekään ongelma – mutta joulu- ja tammikuussa täytyy kyllä tykätä ulkoilmahommista, naurahtaa Tomi.
– Itselle sää ei kyllä ole mikään ongelma. Kausi menee aina ihan älyttömän nopeasti. Melkein heti syksyllä aloittamisen jälkeen onkin jo joulu, tammikuussa tulevat venäläiset turistit, ja kohta vietetäänkin hiihtolomia, pääsiäistä ja vappua.
Työpäivien erilaisuus on Tomin mielestä työn suola.
– Vaikka tammikuussa on kylmää, kevään auringonpaisteen jälkeen olen yhtä ruskea, jos olisin ollut kuukauden Kanarialla, hyväntuulinen kausityöläinen naurahtaa.
Työn vaihtelevuus on miehen mukaan kuitenkin myös työn suurin haaste, koska hiljaisempinakin hetkinä fokuksen pitää pysyä työssä. Kun työtä on tehnyt jo niin monta vuotta, työasiat tulevat kuulemma selkäytimestä. Myös monet yllättävät asiat ovat tulleet vuosien aikana tutuiksi.
– Isommat kisat tuovat tänne paljon esimerkiksi toimittajia, joten kysymyksiin on totuttu. Pahin kysymys on tähän mennessä ollut, mihin asti hiihtoladut ovat valaistuja, Tomi Nevanperä naurahtaa.
Siihenkin kysymykseen löydettiin vastaus.
Julkaistu: 13.7.2018
Teksti: Titta Vilpa/Kuulu Oy
Kuvat: Tomi Nevanperä, Veera Vihervaara, Salla Karhumaa, Rukakeskus Oy
Sinustako hiihtokeskustyöntekijä?
Mikäli kiinnostuit Rukan hiihtokeskuksen työmahdollisuuksista, lähetä avoin hakemus Rukakeskuksen työpaikkoja esittelevän sivun kautta. Lisätietoja koko Ruka-Kuusamon alueen työpaikoista sivulla Työpaikat.